Tapa, josta haluat päästä eroon ; pakonomainen nenänkaivaminen

Tästä aiheesta on vain rajoitetusti tutkimuksia. Ehkäpä tunnetuin artikkeli julkaistiin 1995 Journal of Clinical Psychiatry -lehdessä. Tekijät lähettivät kyselylomakkeen nenänkaivamisesta 1000:lle nuorelle -mutta vain noin 250 vastasi, joten kysely ei ole kovin kattava. Kuitenkin 91% vastasi, että he kaivavat säännöllisesti nenäänsä. Noin 9.2% vastasivat, että he kaivavat ”useammin kuin keskimäärin muut”.

Nenänkaivaminen katsotaan vakavaksi ongelmaksi vain, jos se aiheuttaa haittaa päivittäiselle elämälle tai lääketieteellisiä ongelmia (kuten nenänverenvuoto) tai jos henkilö ei voi itse kontrolloida tapaa.

On vaikea sanoa mitään keskimääräistä aikaa, jonka kyselyyn vastaajat kaivavat nenäänsä päivittäin. Omasta mielestäni yli tunti päivässä on jo merkki siitä, että tulisi hankkia asiantuntija-apua. Noin 18% nuorista vastaajista sanoivat kärsivänsä joskus nenäverenvuodosta nenänkäivuun johdosta ja 0.8% kertoi vaurioista sieraimissa.

On tärkeää arvioida pahan tavan vaikutus henkilöön ja miksi hän sitä tekee. Useimmat vastaajista tekivät sitä lievittääkseen kutinaa tai epämukavuutta (noin 66%) ja 17.2% teki sitä tottumuksesta.

Psykologiset ongelmat, jotka saattavat olla yhteydessä rhinotillotexomaniaan ovat muut pakko-oireiset häiriöt kuten trikotillomania, kynsienpureskelu ja muut samankaltaiset ongelmat.

Ongelmaa voi kuvata yksinkertaisesti: Rhinotillexomaniasta kärsivät ihmiset eivät voi kontrolloida pahaa tapaansa. Tämä on usein neurobiologiasta johtuva ongelma!

People with OCD or related disorder usually feel anxiety or huge tension if they are not allowed to indulge in their obsessive habit. It helps to get short-term relief but they are not able to control and inhibit this behaviour. Usually a combination of medication (using SSRI = Selective Serotonine Re-uptake Inhibitors) and cognitive-behavioural therapy is helpful.

Joillakin pakonomaisesta nenänkaivamisesta kärsivillä henkilöillä voi olla motorinen tic tai Touretten syndrooma. Tämä on neurobiologinen häiriö (muutoksia aivojen estokeskuksissa). Saatavilla on muutamia hoitovaihtoehtoja kuten neuroleptit ja psykoterapia.

Jotkin henkilöt voivat myös yrittää saada aikaan jonkinlaista itsestimulaatiota tylsistymisen johdosta. ADHD:ta (Attention Deficit Disorder) sairastavat henkilöt tuntevat itsensä usein hermostuneiksi ja voivat kaivaa nenäänsä jotta saisivat jonkinlaista stimulaatiota.

Psykoterapia voi auttaa tälläisestä ongelmasta kärsiviä potilaita monilla eri tavoin:

1. Asian käsitteleminen
   Psykoedukatiivinen näkemys ja tieto syistä ja yleisyydestä ja myös tietoa, kuinka käsitellä ongelmaa jokapäiväisess elämässä voi olla avuksi useimmille potilaille.
2. Rentoutuminen
   On monia eri tapoja vähentää stressiä ja jännitystä. Usein pakonomaiset ongelmat ovat pahempia, jos henkilö on stressaantunut. Opettele rentoutumista jollain tavalla.
3. Tavan muuttaminen toiseksi
   Tämä on erityinen tekniikka, jota käytetään estämään ei-toivottujen tapojen jatkumista. Opit keskittymään pahaan tapaasi ja muuttamaan sen joksikin toiseksi (esim. kuten ristimään sormesi tai painamaan sormea jalkaa vasten), joka korvaa edellisen pahan tavan. (Lisää tietoa tavan muuttamisesta toiseksi http://www.dbpeds.org/handouts ).