Wordenin, yhden maailman tunnetuimman suruterapia-asinatuntijan, mukaan surutyöllä on neljä tehtävää:

_ hyväksyä menetys

_ kokea tuskaa ja surua

_ sopeutua maailmaan, josta kuollut henkilö puuttuua

_ suunnata emotionaalinen energia uuteen kohteeseen.

Surutyö alkaa menetyksen tosiasian hyväksymisellä. Kuoleman hetkessä mukana oleminen, ruumiin näkeminen ja hautajaisrituaalit auttavat kaikki surevaa tässä asiassa.

Kaikki psyykkiset muutokset ovat stressaavia ja useimmat ihmiset välttelevät jossain surutyön vaiheessa kipeää tekevän surun kohtaamista.

Ihmiset saattavat etsiä kadotetun suhteen tilalle korviketta (esimerkiksi menevät pian uudestaan naimisiin tai adoptoivat lapsen, jolla yrittävät täyttää kadotetun paikkaa).

On paljon järkevämpää, vaikkakin yksinäisempää ja tuskallisempaa, odottaa kunnes surutyö on loppuun suoritettu, ennen kuin yrittää muodostaa uutta suhdetta menetetyn tilalle.

Sopeutuminen maailmaan, josta kuollut henkilö puuttuu, tarkoittaa sitä, että monia arkipäivän rutiineja täytyy muuttaa ja ehkä jopa täytyy itse tehdä joitain asioita, joita kuollut henkilö tapasi tehdä (jos esimerkiksi nuoren perheen isä kuolee, äidin täytyy ottaa osaksi isän rooli ja niin tehdessään hän eheytyy ja saavuttaa tasapainon).

Surun varhaisessa vaiheessa sureva henkilö kokee paljon muistoja kuolleesta henkilöstä. Psyyken täytyy ikään kuin luoda suhteen kaikki puolet uudelleen ja antaa uusia näkökantoja, hyväksyä ja antaa anteeksi pahat asia ja arvostaa hyvää, ennen kuin voi kunnolla päästää irti siitä suhteesta.

Kun irtipäästäminen on tapahtunut, kyseessä olevaan suhteeseen kiinnittynyt emotionaalinen energia vapautuu. Tällöin emotionaalinen energia voidaan ohjata uusiin suhteisiin ja sureva henkilö ymmärtää, että ei ole epälojaalia kuollutta kohtaan elää onnellisena ja rakastaa uudelleen.