Se on selvää, että elämällä on kulkunsa ; alku, keskikohta ja loppu.

Elämänkaaripsykologia on psykologian osa-alue, joka yrittää selvittää, missä kohtaa yksilö on elämänkulussaan ja minkälaisia asioita ja kehitystehtäviä hän joutuu kohtaamaan ja minkälaisia resursseja hänellä on kohdata nämä asiat. Elämänkaaripsykologia selvittää myös, milläinen häiriö ihmista saattaa kohdata, jos hän ei pysty selvittämään näitä kehitystehtäviään.

Teoreettinen tausta tasojen takana tulee kehitystieteilijöiltä.

Tämä käsitys ei sisällä vain ajatusta siitä, että on eri kehitystasoja elämän aikana, mutta perustuu myös oletukseen siitä, että jokainen uusi taso rakentuu edellisen pohjalta.

Samoin kuin lapsi ei voi oppia kerto- ja jakolaskua, ennen kuin on oppinut yhteen- ja vähennyslaskun, ihmissuhteiden rakentaminen aikuisena on ongelmallista, jos henkilöllä ei ole ollut terveitä, läheisiä ihmissuhteita lapsena.

Jos asiaa ajattelee tällä tavalla, käsite elämän tasoista on hyvin vaikutusvaltainen.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että potilaan häiriön diagnosoinnissa elämänkaaripsykologi yrittää selvittää, että millä tasolla henkilö ei selvittänyt kehitystehtäväänsä. Henkilön huono selviytyminen seuraavista tasoista voidaan ymmärtää sen avulla, että hän ei ole selvittänyt edellistä kehitystehtävää ja ei näin ollen voi siirtyä seuraaviin.

Elämänkaaripsykologia haluaa siis auttaa ihmistä selvittämään edelliset, keskeneräiset kehitystehtävät ja sitä kautta jatkamaan menestyksellisesti eteenpäin.

Lisää aiheesta Elämä