Question:
Olen 16-vuotias, sairastan anoreksiaa ja kun tunnen oloni yksinäiseksi ja surulliseksi, viiltelen itseäni. Minua hävettää puhua siitä. Mitä voin tehdä?Vastaus:
Paras neuvo, jonka voin antaa sinulle, on neuvoa sinua tapaamaan lääkäriä (tai psykiatria tai psykologia), joka on erikoistunut syömishäiriöihin, jotta voit puhua asiantuntijan kanssa, joka ymmärtää kärsimyksesi ja voi auttaa sinua ratkaisemaan ongelmasi.
Sinun ei pitäisi hävetä ongelmiasi, koska melkein kaikilla ihmisillä on ongelmia jossain elämän vaihessa ja sinun halusi ratkaista omat ongelmasi on erittäin hyvä merkki.
Kun ihminen vahingoittuu fyysisesti, ensimmäinen kokemus, jonka tunnemme, on kipu, joka on merkki siitä, että kipua tuottavasta lähteestä pitäisi päästä kauemmaksi. Mutta neoliittisella aikakaudella oli usein tärkeää jatkaa esim. taistelua kivusta huolimatta selviytyäkseen hengissä. Tämän takia fyysinen vaurio stimuloi myös morfiinia muistuttavien aineiden tuottamista elimistössä. Nämä aineet puolestaan stimuloivat aivojen palkkiokeskusta samalla tavoin kuin nikotiini, alkoholi ja huumeet.
Tämä sama asia tapahtuu, kun viiltelet itseäsi. Aivojen palkkiokeskus aktivoituu ja sinä voit paremmin hetken aikaa. Tällä tavoin pakenet ikävää todellisuutta ja vaikeita tunteita hetkelliseen hyvänolon tunteeseen. Myös anoreksia voi samalla tavalla tukahduttaa ikäviä tunteita. Syömättömyys saa aikaan elimistössä amfetamiiniä muistuttavien hormonien tuotannon.
Miksi anoreksia ja itsensä vahingoittaminen ovat huonoja metodeja? Koska ne auttavat sinua välttelemään ikävien tunteiden kohtaamista. Mutta jos hyväksyt vaikeat tunteesi, niin silloin haluat ottaa ongelmasi käsittelyyn ja ratkaista ne välttelyn sijaan. Ongelmien ratkaiseminen auttaa sinua parantamaan elämänlaatuasi ja voimaan paremmin.
Jos, ongelmien kohtaamisen sijaan, yrität löytää oikotien onneen vahingoittamalla itseäsi, anoreksialla, bulimialla tai huumeidenkäytöllä, voit paremmin aina lyhyen hetken, mutta et kasva tai kehity ihmisenä. Elämäntilanteesi ajautuu umpikujaan ja ainoa lopputulos on huono elämänlaatu ja rumat arvet jaloissa ja käsissä.