Syömishäiriöistä kärsivät ihmiset kokevat, että he eivät voi kontrolloida tarpeitaan ja mielitekojaan. He tuntevat ulkopuolisten halujen hallitsevan heitä. Jos tarkastelet lähemmin heidän elämäntarinaansa, tietty kaava toistuu. Kun he olivat lapsia, ympärillä olevat ihmiset eivät vastanneet tarkoituksenmukaisesti lapsen ilmaisemiin tarpeisiin ja tunteisiin. Jos ympäristö ei ymmärrä lapsen todellisia tarpeita ja reagoi niihin, lapsi ei opi tiedostamaan tarpeitaan.

Syömishäiriöistä kärsivät ihmiset eivät joko tunne elimistön signaaleja nälästä ja kylläisyydesta, tai he eivät kuuntele näitä signaaleja. He syövät muista syistä kuin fyysisestä nälästä, esimerkiksi väsyneenä, stressaantuneena tai alakuloisena. Heidän suhteensa ruokaan saa heidät onnettomiksi ja he eivät kunnolla hallitse ruokailuaan.

Ihmiset, joilla ei ole syömishäiriöitä, ovat tietoisia fyysisistä tuntemuksistaan, nälästä ja kylläisyydestä ja he toimivat noiden tunteiden mukaan päättäessään, kuinka paljon ja milloin syödä. Yleensä he eivät syö muulloin kuin nälkäisenä, jolloin syöminen tuo miellyttävän kylläisyyden ja tyydytyksen tunteen ja kylläisyysmekanismi toimii yhtä luonnollisesti kuin hengittäminen ja nukkuminenkin.

	Vääristynyt syöminen	Normaali syöminen
Mikä hallitsee syömistä?	Syöminen ei ole yhteydessä normaaliin kontrollimekanismiin, eli nälkään, ruokahaluun ja kylläisyyteen. Syömistä kontrolloi tahto, suunniteltu ruokavalio, kalorimäärä, tunteet, ulkonäkö tai ruoan tuoksu.	Nälkä, terve ruokahalu ja kylläisyys säätelevät syömistä. Henkilö syö silloin, kun tarvitsee ravintoa ja lopettaa silloin, kun on kylläinen. Henkilö on yleensä nälkäinen ruokailuaikoihin.
Miksi henkilö syö:	Usein muista kuin ravinnontarpeen täyttämisen syistä: muokatakseen vartaloa, livittääkseen kipua, stressiä, ahdistusta, vihaa, yksinäisyyttä ja alakuloisuutta. Ylenmääräisen syömisen jälkeen henkilöllä on epämiellyttäviä fyysisiä kokemuksia ja hän tuntee katumusta, syyllisyyttä ja häpeää.	Ravinnonsaannin, terveyden ja energiansaannin vuoksi. Myös mielihyvän vuoksi ja osana sosiaalista kanssakäymistä. Normaali syöminen saa henkilön voimaan hyvin ja kokemaan itsensä kylläiseksi.
Kun henkilö syö:	Syöminen on epäsäännöllistä ja kaoottista - usein liian paljon tai vähän.	Säännölliset ruokailutavat. Yleensä kolme pääateriaa päivässä ja tarpeen vaatiessa pieniä välipaloja niiden välillä.

Mikä sääteelee syömistä?

Terveellä henkilöllä nälkä, ruokahalu ja kylläisyys säätelevät syömistä. Henkilö syö silloin, kun tarvitsee ravintoa ja lopettaa syömisen, kun on kylläinen.

Syömishäiriöstä kärsivältä henkilöltä puuttuu normaali yhteys kehon ravinnontarpeen ja näläntunteen välillä. Syömistä säätelevät tahto, suunniteltu ruokavalio, kaloreiden laskeminen ja herkullisen ruoan himo.

Miksi henkilö syö.

Terve henkilö syö saadakseen ravinnontarpeen täytetyksi, pysyäkseen terveenä ja saadakseen energiaa, mutta joskus myös mielihyvän vuoksi tai osana sosiaalista kanssakäymistä. Henkilö tuntee olonsa tyytyväiseksi syötyään.

Syömishäiriötä sairastavalla henkilöllä syömistä määrää tahto muuttaa ulkonäköä ja/tai pyrkimys vähentää kipua, stressiä, ahdistusta, yksinäisyyttä, tylsistymistä jne. Syömisen jälkeen henkilö tuntee olonsä epämukavaksi, katuu sekä tuntee syyllisyyttä ja häpeää.

Kun henkilö syö.

Terve henkilö syö säännöllisesti, esimerkiksi kolme pääateriaa ja välipaloja tarpeen mukaan.

Syömishäiriöstä kärsivä henkilö syö epäsäännöllisesti ja kaaottisesti - joskus liikaa, joskus liian vähän. Joskus henkiö jättää aterian väliin, joskus paastoaa, joskus ahmii ja joskus laihduttaa. Tyypillistä on syödä vastoin luonnollista tarvetta, sen yli tai alle.

Normaali syöminen: henkilöllä on kontakti kehon luonnollisiin tunteisiin nälästä ja kylläisyydestä, ja syö näiden tuntemuksien mukaan. Tavallisesti henkilö ei syö muista syistä kuin nälkäisenä ja saadakseen ravintoa. Syöminen saa henkilön tyytyväiseksi ja syömisen säätely on luonnollista.

Häiriintynyt syöminen: Henkilö joko ei voi tuntea kehon signaalejä nälästä ja kylläisyydetä tai ei kuuntele niitä. Molemmissa tapauksissa henkilö syö muista syistä kuin ravinnontarpeen täyttämisestä, esimerkiksi stressin tai masentuneisuuden takia. Henkilö ei ole tyytyväinen suhteeseensa ruokaan eikä kykene muuttamaan sitä.